sunnuntai 9. syyskuuta 2012

October: Kuvia Japanista part 3.

Kolmas päivä Japanissa; Temppelivierailu ja uusia ystäviä
 
Kolmas päivä, siis perjantai, oli myös toimintaa täynnä. Tutustuimme huoellinaapureihimme, jotka esittelivät Uedan kaupunkia ja löytämiään mielenkiintoisia paikkoja. Katsastimme temppelit, suuren ostoskeskuksen, sekä suoriuduimme päivän varsinaisesta koetuksesta; Tokion bussilippujen ostamisesta!

Toisena virallisena koulupäivänä tutustuimme Japanin kulttuuriin ja sääntöihin yleisesti, eikä varsinaista kielen opiskelua siis vielä aloitettu ("Minna no Nihongo" -kirjat tosin jaettiin jo etukäteen). Aamupäivä kului siis Moriama-sensein opastaessa kuinka pullot kierrätetään oikeaoppisesti, tai kuinka läntisistä maista poikkeavaa autoliikennettä tulee varoa. Ajattelimme opettajien haluavan selvittää meille perusteellisesti Japanissa oleskelun pelisäännöt, sillä he olivat meistä loppujen lopuksi päävastuussa. Kaikki opastus tapahtui siis japaninkielen, kuvien, elekielen ja (pääosassa) vierustoverien tulkkauksen avulla. Oikeastaan ainoa sana, joka puheestaa jäi mieleen oli "damedes", joka toistui lähes jokaisessa lauseessa, ja joka tarkoittaa jonkin asian ehdotonta kieltämistä.
 
 
Lisäksi koko opettajakaarti esittäytyi luokkalaisille. He marssivat eteen neljän hengen ryhmissä ja pitivät jokainen pienen puheen. (Tässä kuvassa siis vain pieni osa opettajista! Emme saaneet otettua kuvaa kaikista...) >___<
 

 
Tässä kuvaa luokan ikkunasta. Niissä näkyy hyvin Uedan kaupunkia ympäröivä vuoristonäkymä. Olimme onnekkaita, ja saimme istumapaikat aivan ikkunan vierestä, ja saimme siis tunnilla seurata japanilaisten arkea ja ohikäveleviä ihmisiä \(^ . ^)/
 
 
Koulun jälkeen lähdimme kiertämään Uedan tunnetuimpia maamerkkejä venäläistyttöjen kanssa. He olivat kuulemma aiemmin jo käyneet Ueda-linnassa, ja osasivat siksi näyttää paikan. Kuvassa syötävänsuloisia lapsia, joihin törmäsimme matkalla linnaan! <3<3<3
 
 
 
 
Linnoituksilla! Viimeinkin saavuimme perille, ja lähes hypimme innostuksesta. Opastekyltistä näkyy, kuinka iso paikka todella oli; museoita, linnoitusalueita, temppeleitä ja puistoja oli rakennettu hyvin suurelle alueelle, ja niiden kiertämisessä meni ihan mukavasti aikaa.
 
 


Haha, bongasimme heti alkuun samurain evästauolla. Toki pyysimme nuorta herraa ryhmäkuvaan neitojen kanssa! Takana näkyy osa niistä monista linnoitusrakennuksista, joissa kiersimme yhdessä (siis ei samurain kanssa...-___-'')
 
 




 
Kauniita maisemia ja muuta kivaa!
 


 
"The door to light!"

 
Emme vieläkään tiedä mikä tuo hökötys oli, mutta omasta mielestämme se näytti
pieneltä ulkosaunalta!



 
"Watch your head, please!" :D
 
 
 


 
...Ja lisää kuvi temppelialueen lähistöltä...

 
Kun kävelimme uudestaan samurai-pojan ohi, huomasimme iloksemme, että tämä oli saanut seuraa!!!
Nappasimme tällaisen "old-samurai-movies"-tyylisen kuvan :DD

 
Moni vanhus vietti aikaa puistossa kierrellen. Tämä obaa-san maalasi temppeleitä.

 
 
Kauniita lampia koristi mm. karppi-kalat ja vanhanaikaiset "vesisuihkut" (...mikä lie oikea nimi :p)
 
Kierroksen tehtyämme siirryimme Uedan vanhanaikaisesta kaupunginosasta vähän uudemmalle alueelle, jonka venäläistytöt olivat edellisenä päivänä löytäneet. Katsastimme mm. Arion, yhden kaupunkimme suurimmista ostoskeskuksista. Ario oli täysi yllätys meille, sillä tavallisista suomalaisista ostoskeskuksista poiketen siellä myytiin mm. yukatoita (kimonon tapaisia mekkoja), koiria, ravintolaruokaa ja kaikkea muuta mitä kuvitella saattaa ns. "normaaleiden" tuotteiden ja elintarvikkeiden lisäksi. Ai niin, ja tietenkin pitää mainita, että kaupan koko oli valtava!!
 
 

 
 
Pieniä koiranpentuja. Eivät näyttäneet olevan moksiskaan ohi kulkevista ihmisistä, vaikka minua kyllä ahdistaisi elää noin pienessä tilassa kaikkien tuijoteltavana. Täytyy kuitenkin sanoa, että olivat  älyttömän söpöjä! Teki mieli ottaa ja viedä kotiin Suomeen muutama yksilö.
 
 
 
Shoppailun välissä pidimme levähdystauon eräässä leipomossa, josta ostimme erikoisia ja todella esteettisiä leivoksia. Tuon nallen sisällä oli mm. sulatettua suklaata *___* Makuhermoni lauloivat!

 
Yukata-tarjonta oli todella kattava! Tuollaisen setin sai halvimmillaan 50 jenillä, mikä on äärimmäisen hyvä hinta. Settiin kuului siis kengät, obi (eli vyö) ja tietenkin itse yukata-piku. Harmiksemme huomasimme, että kaikki kengät olivat liian pieniä suuriin länsimaalaisiina jalkoihinnme ( japanilaisten isoin koko LL vastasi suomen kokoa 39) Ärrrr! Geenit =__=



 
Jouduimme erkaantumaan venäläistytöistä, sillä meidän piti mennä takaisin koululle puhumaan tulevista matkasuunnitelmistamme (ts. viikonlopun Tokio-reissusta). Koulu siis auttoi tarvittavien matkajärjestelyjen hoidossa antamalla mm. bussien aikatauluja, matkatoimiston kartan ja paperin täynnä japaninkielisiä fraaseja, joista emme ymmärtäneet mitään. Opettajat selittivät, että haluavat meidän itse varaavan matkat matkatoimistolta (joka oli lievästi sanottuna pienoinen yllätys, ottaen huomioon japaninkielen taitomme). :DD
Päädyimme siis kävelemään sokkeloisia Uedan katuja karttaan merkattua reittiä pitkin, ja lopulta, pienten erehdysten kautta, löysimmekin toimiston. (ylhäällä näkyy kuvia kävelymatkamme varrelta) Oikea koetus oli kuitenkin vasta edessä! Meillä meni yhteensä n. 20 minuuttia saada mukava naisvirkailija tajuamaan minkä bussin  Tokioon halusimme. Hauskinta oli, että luimme kiltisti meille annetun japaninkielisen tekstin, emmekä lopulta tienneet mitä oikein naiselle sanoimme!
 
 
 
Loppuillan käytimme bussimatkan eväiden ostoon, sillä lähtö Tokioon seuraavana aamuna oli jo klo 7.00. Alexandra ja Anastasia olivat myös kertoneet, että Ariossa myydään illalla sulkemisajalla kaikkein halvimpaan hintaan ruokia pois. Innostuimme, ja keräsimme ruokaa jopa yli oman tarpeemme. (Mutta halpaa oli, ostokset tekivät alle 10 jeniä/ hlö)
 



 
Puolen litran limu-pullo 85 jeniä? Totta se on, paljon halvempaa kuin Suomessa!
 
 Hotellihuoneella pakkasimme viimeiset tavaramme, ja menimme jännittyneinä ja odottavissa tunnelmissa nukkumaan. Mitenköhän ensimmäinen Tokio-matkamme menee? Eksymmekö kaupungin sykkeessä vai onnistummeko matkajärjestelyissä? Miten vietämme yön kaupungissa, joka ei koskaan nuku?
 
 
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus seuraavasta blogipäivityksestä! Tsempataan yhdessä syksyn arjen läpi! Nähdään seuraavan postauksen merkeissä, sayonara!